Bon Jovi: Because We Can

Kämmenet on arat vähän joka kohdasta, myös pientä turvotusta ja mustelmaa, olkapäät huutaa armoa ja muutenkin olo on kun olisi ollut pahemminkin rypeemässä. Oltiin Bon Jovin keikalla Tampereella. Ehkäpä tän kevään yksi odotetuimpia päiviä.

Kaikki mua vähänkin tuntevat tietää, että Bon Jovi on pyhä asia, eikä siitä saa pahaa sanoa, joten mielipiteeni sunnuntain keikasta saattaa olla hieman pyöristelty.

Odotin keikkaa tosiaan ihan älyttömästi, olin niin iloinen sillon kun kuulin Bon Jovin tulevan näin pian uudestaan Suomeen esiintymään, ettei edes se, että keikka oli Tampereella häirinnyt. Hieman tietysti pettymystä aiheutti tieto Richie Samboran puuttumisesta, mutta luotto bändiin oli silti kova. Alkuunhan meillä oli tarkoitus jäädä J:n kanssa Tampereelle yöksi mutta kun alettiin majoituksen perään kyselemään niin alkoi huoneet olla jo melko varattuja ja hinnat nostettu tähtiin, joten päädyttiin ajamaan keikan jälkeen kotiin.

Olin jopa innoissani kun kuulin Jonne Aaronin olevan lämppärinä. Kiva päästä kuulemaan Jonnea livenä. Ei ollut! Kuulosti pahalle ja tuntui kiusalliselta. Se, että Jonne kirjaimellisesti yritti kyykytti yleisöä oli tylsää ja kiusallista, väki ei ihan totellut. Jonne ei taida olla ihan vielä valmis stadionkeikoille, ainakaan tolla kokoonpanolla ja tyylillä. Ei edes kotiyleisön edessä Tampereella. Sori.

Ennakkoon oli ilmoitettu, että bändi aloittaa noin kahdeksalta ja jos en väärin muista niin kello oli noin viittä yli kun soitto alkoi. Seuraavat vajaa kolme tuntia olikin täynnä uusia ja vanhoja biisejä. Hittejä ja vielä suurempia hittejä. Väkeä Ratinalla oli 25000, aurinko paistoi lämpimästi ja Bon Jovi ihan siinä omien silmien alla, illasta oli pakko tulla mahtava.

Jos ei bändi ollut parhaassa vedossaan, niin ei kyllä ollut yleisökään. Meidän katsomosta löytyi tosiaan kavereita, jotka eivät varmaan ekan tunnin aikana liikahtaneet edes taputtamaan, naama oli vääränä ja muutama äijä haki makkaraperunat siinä kesken kaiken. Oikeesti, kuka tulee keikalle mököttämään?!? Tunsin selässä sen koko keikan ajan ne murhaavat katseet "toi taputtaa tossa, se pitää hauskaa". En tosiaan maksanut lipusta, että voisin nyhjöttää keikan paikallani, vaan päätin nauttia joka sekunnista jonka sain viettää Bon Jovin kanssa ja onneksi oli seisomapaikka.Vähän hei fiilistä mukaan kun lähdetään keikalle! Jotain ehkä kertoo sekin, kun bändi joutui kyselemään kesken keikan yleisöltä "Oletteko vielä täällä?"

Bändi tuntui olevan väsynyt. Oliko sitten keikkaväsymystä vai mikä mutta jotenkin väsymys paistoi läpi. Olisi kiva tietää onko Köpiksessä parempi meno pienen tauon jälkeen ensi viikolla, kun siellä taitaa olla seuraava keikka vasta 6.pvä. Äänentoisto ei myöskään toiminut. Laulu ja puhe oli paikoitellen puuromaista ja ääni muutenkin särki aika pahasti. (Ja ei, vika ei tietenkään ollut bändissä!)

Iso vaikutus kaikkeen oli tietysti myös Richie Samboran puuttumisella. Se iloittelu, hauskanpito, flirttailu yleisön kanssa ja se poikien keskenäinen kemia lavalta puuttui. Se yksi iso ja merkittävä osa showta puuttui. Vaikka Phil X hoiti paikkansa hienosti, niin silti Richie Samboran saappaat on isot täytettäviksi. Joten please, tule Richie pian takaisin!!

Vaikka keikka tuntui paikoitellen hieman läpihuutojutulle, bändi tuntui väsyneeltä ja yleisö vielä väsyneemmältä, niin silti itse nautin sen koko ajan ja varmasti hankin lipun seuraavallekin keikalle (joita toivottavasti tulee vielä monia!). Kaikesta siitä epävireisyydestä, paikoitellen latteasta tunnelmasta ja muusta syytän täysin Ratinaa ja Tamperelaisia, koska bändissähän ei vika voi olla. Pari vuotta sitten stadissa keikka oli nimittäin vesisateesta huolimatta mahtava.

 Ja loppuun vielä lainaus Tamperelaisesta: "Bon Jovi on rutiinikeikallaankin vähintääkin kokemisen arvoinen elämys." ja onhan se! 

<3