Miten sä oot jaksanu?

Vihaan yli kaiken kun kysytään "Miten sä oot jaksanut?". Vaikka maailma olisi kääntynyt nurin päin, mutta koska olet vahva, niin selviät mistä vain, etkä voi tuohon vastata kuin "ihan hyvin".

Viimeisen parin viikon ajan kun blogi on ollut hiljainen, on tapahtunut paljon. Muutto, kunnon hc-räkätauti, J:n käsileikkaus ja muutama yö sairaalassa, muuttolaatikoiden purkamista, sisustamista, epämääräistä yritystä ottaa arjesta kiinni, avustamista ja hoivaamista jne.

Nyt on ehkä pakko myöntää, että pientä kisaväsymystä ja stressiä on ilmassa. En muista milloin viimeksi olisin reagoinut näin voimakkaasti stressiin. Naama kukkii pahemmin kuin koskaan teinivuosina, enkä ole koskaan kärsinyt vastaavanlaisista sydämen tykytyksistä kuin viime aikoina. Fiilikset heittelehtii myös kaikkialla pilvilinnojen ja pohjamutien välillä, harmiksi kylläkin useimmiten lähempänä niitä pohjamutia. Mitättömän pienet ja merkityksettömät asiat saattaa saada yllättävän suuria tunteita ja reaktioita aikaan, eikä sitä vain osaa selittää. Oma reaktio häiritsee välillä jopa itseä ja aiheuttaa lisää harmitusta ja ihmetystä. Erikseen ei varmaan tarvitse edes mainita, että pinna on ehkä ihan pikkasen kireä. Jotenkin nyt vaan on osunut vähän turhan paljon turhan lähekkäin. Tuntuu, että koko ajan ei vaan pysty repeämään jokapaikkaan ja odotukset ulkopuolelta on liian kovat. Oikeasti, aina ei vaan jaksa.

Mulla on ihan kauhea matkakuume Pariisiin. Oli pakko ostaa paita helpottamaan tätä kuumetta ;)

Muuttolaatikot ei tunnu millään vähenevän. Vaikka tyhjiä laatikoita saa pinota jatkuvasti, niin silti ne täysien laatikoiden pinot ei vaan vähene. Välillä kiroankin mielessä, että apu olisi kiva, sillä pääsääntöisesti  puran kaiken yksin, mutta toisaalta tunnen itseni myös sen verran hyvin, että en halua ketään purkamaan tavaroitani vaan haluan itse laittaa kaiken.

Vaikka fiilikset onkin jonkin verran olleet mollivoittoisia viime aikoina ja väsymys vaivannut, niin silti uusi koti on ihan mahtava ja muutto ihan loistava asia sen suhteen, että päästiin vihdoin muuttamaan vanhasta kodista pois. Tuon vanhan kodin piti siis aikanaan olla vain väliaikainen ratkaisu, mutta viitisen vuotta siinä sitten kuitenkin vierähti.

Kuvituksena muutama satunnainen arkinen asukuva viimeisen parin viikon ajalta. Ja loppuun kuva uusista ihanuuksista, jotka kotiutui tänään. Ihanan pirtsakat.

Ps. Pahoittelut pitkästä blogihiljaisuudesta ja nyt kun viimein on läppäri kaivettu laatikosta esille, niin alkaa päivityksiä tulemaan taas hieman tiheämpään. Facebookista ja Instagramista voi myös seurailla ja niissä myös päivityksiä tapahtuu useammin. Ootte ihania <3