torstai 6. elokuuta 2015

Roadtrip 2015: Ruotsin halki

Nyt kun kotiintulosta on jo yli kuukausi aikaa on hyvä aloittaa pikkuhiljaa postausten tekeminen reissusta. Roadtripille lähdettiin sillon juhannuspäivänä kun ajettiin auto Viikkarin kyytiin. Ennen kun ehdittiin edes satamaan ajamaan, kuului jo takapenkiltä "Tästä tulee niin tylsä matka, että ei olis pitäny edes lähteä!" Positiivisuus kunniaan!


Ennen kun matka ehti edes kunnolla alkaa, meinasi se jo tyssätä heti Tukholmassa laivasta ulos ajettaessa poliisien puhalliusratsiaan. J hönkäisi poliisin mittarin samantien punaiseksi ja sotku oli valmis. Ajettiin laivasta ulos ihan ensimmäisten joukossa ja ehkä ihan vähän vaan hävetti kun se koko laiva tyhjeni siitä pikkuhiljaa, kaikki autot ajoi vierestä ohi ja tuijottivat. Rattijuoppo. J tosiaan puhalsi poliisin mittarin punaiselle, mittarin missä on kaksi vaihtoehtoa punainen tai vihreä. Meille sanottiin, että se on käynti kyttiksellä verikokeissa ja J joutui nousemaan autosta ulos omaan pyörätuoliinsa. Toista kertaa ei saanut puhaltaa, ennen kuin sitten hetken pähkäiltyään antoivat puhaltaa toiseen laitteeseen, mikä näytti samantien vihreää. Siinä vaiheessa kaikki olivat ihmeissään ja helpottuneita. Poliisit sanoivat, ettei heillä koskaan anneta puhaltaa uudestaan ja tämä oli nyt ihan outo ja spesiaali tapaus. Poliisit myös totesivat, ettei J näytä ollenkaan juopuneelta tai haise mitenkään päin viinalle. Tiedättekö kun samaan aikaan iski se häpeä, kiukku, ärsytys, ihmetys, ilo, helpotus ja vaikka mitä muita tunteita. Oltiin niin hämillään tapahtuneesta kun vihdoin päästiin jatkamaan, että ajettiin pieleen jo se heti eka risteys. Ja niin, olihan J edellisenä iltana ottanut yhden vajaan lasillisen punkkua ruoan kanssa.


Eka stoppi oli Kolmårdenin eläintarha, paikka minne oon jo pienen ikuisuuden halunnut päästä käymään. Tosin meinasin pyörtyä siinä lippuja ostaessa niihin hintoihin, kun vaikka meillä ei maksettu sisäänpääsystä kun yksi aikuinen ja yksi lapsi ja summa oli lähemmäs 90e. Noh, kerran se kirpasee. Kolmården oli hieno ja siellä olisi helposti kulunut aikaa paljon enemmänkin. Pieni yllätys itselle oli, ettei Kolmårdenissa enää ajeta autoilla safarilla ja sieltä löytyy myös huvipuisto sisältä, kunnon Bamse-maailma. Nähtiin eläimiä tosi hyvin, päästiin seuraamaan delfinaarioon hienoa esitystä, norsu-esitystä, ehdiittin koko perhe käydä vuoristoradassa muutama kierros, sekä vaijerin varassa käydä yläilmoista katselemassa safarin eläimiä leijonista kirahveihin ja hirviin. Bamse-maailma jätettiin ihan vikaks ja koska kello oli jo niin paljon, että paikka oli jo menossa kiinni, ehti poika käydä vain yhdessä laitteessa. Onneksi ehdittiin kuitenkin leikkipaikalla leikkiä ja kiipeillä myös pieni hetki. Kolmården oli ehdottomasti käymisen ja kokemisen arvoinen paikka ja jopa sen hintansa arvoinen. Ja haluan sinne ehdottomasti vielä uudestaankin!


Kolmårdenista ajettiin yöksi Jönköpingiin nukkumaan. Kolmårdenissa ei ehditty, eikä maltettu aikaa käyttää syömiseen, joten nälkä oli aika kova kun perille päästiin Jönköpingiin. Pieni kävelyretki kaupungilla ja ainut mikä oli enää auki oli mäkkäri. Se kelpasi paremmin kuin hyvin, nopeasti ja vaivattomasti vatsat täyteen.


Aamulla käytiin Scandicin täyttävällä ja ihanan monipuolisella aamupalalla syömässä vatsat niin täyteen, että varmasti pärjää pitkälle päivään (just niinkun opetetaan, että harvoin isoja annoksia). Jaloteltiin kaupungilla vielä muutama hetki kierrellen ja katsellen ennen kun oli aika aloittaa ajourakka ja suunnata Tanskan puolelle, missä oli seuraava majapaikka varattuna.


Ihan ilman taukoja ei kuitenkaan tykitetty menemään vaan pysähdyttiin Malmössä jalottelemaan ja kahville. Kaupunki oli kaikille uusi kokemus ja haluttiin nähdä vastasiko paikka niihin ennakkoluuloihin joita meillä molemmilla oli. Löydettiin ihana pieni kahvila ja sen suloinen takapiha missä istuttiin kaikessa rauhassa päiväkahvit. Malmö ei herättänyt suurempaa ihastusta, enemmänkin ne ennakkoluulot piti, ei ehkä enää ikinä uudestaan ja kaiken kruunasi vielä parkkisakko, mikä komeili auton tuulilasilla kun oltiin lähtemässä. Ei vielä tänä päivänäkään tiedetä, mikä siinä paikassa oli vikana, siinä kun kaksi ruutua oli tyhjänä, eikä ainakaan meidän silmiin osunut yhtään kieltoja tai kylttejä koskien näitä paikkoja. Ruotsalaiset. Nyt jännitetään löytääkö Malmön sakottaja meidät täältä kotimaasta ja periikö sakkoaan vielä täältä. Pitäkää tunkkinne, jos multa kysytään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti