maanantai 29. helmikuuta 2016

Hiihtoloman kolmas päivä

Eli keskiviikko oli tuttuun tapaan uintipäivä, eikä tälläkään viikolla ollut poikkeusta, uimakoulusta ei ollut hiihtolomaa. Uimakoulun takia päivälle ei mitään kauhean suurta viitsitty suunnitella, varsinkin kun edellisen päivän pojan lasketteluharjoitukset vielä vähän painoi ja tuntui jaloissa. Annettiin pojalle ideoita mitä voitaisiin tehdä ja hän sai valita, lähdettiin iltapäiväksi munkan rantaan.


Matkalla nähtiin useita lumiukkoja ja siitähän se ajatus sitten lähti, poika halusi että tehdään lumiukko. Tehtiin siis rannalle lumiukko. Se on hauskaa kun poika oikein painotti, että tehdään kaikki yhdessä lumiukko. Alun jälkeen siinä huomasin itsekseni tekevän lumiukkoa, äiti tekee, isi seuraa vierestä ja poika viipottaa pitkin rantaa omiaan. Viimeksi jo kun munkan rannalla käytiin niin en jäälle enää halunnut mennä kun natina oli jo niin kovaa ja kiellettiin pojaltakin jäälle meno. Nyt poika näki jäällä muita ja päätti, että kun jää kestää muita niin kestää myös häntä ja lähti jäälle seikkailemaan. Vähän jännitti seurata siitä rannalta, mutta hyvin jää tuntui vielä kantavan vaikka poika sitä kepillä yritti oikein rikkoa.


Ennen uintiin lähtöä käytiin vielä syömässä Cafe Torpanrannassa ihanat salaatit. Salaatti oli hyvä vaihtoehto just ennen uintia, sillä siitä ei liian täyteen tullut mutta kuitenkin nälkä lähti ja sellainen sopivan kylläinen olo. Kivalle päivälle vielä kiva ilta kun uimakoulu meni pojalla hyvin ja toinen jaksoi treenata koko sen puoli tuntisen altaassa. Aina ei niin kovin erikoista tarvitse onnistuneeseen ja kivaan päivään, keskiviikko oli kiva päivä.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Hiihtoloman toinen päivä

Hiihtoloman toinen päivä vietettiin melko vaihtelevin fiiliksin rinteessä, pojan eka kerta suksilla. Jo viime talvena haaveiltiin, että oltaisiin ehditty poikaa rinteessä käyttämään mutta jostain syystä se jäi. Alkuun suunniteltiin, että laitetaan poika tänä talvena hiihtokouluun mutta toi kolmen viikon matka jotenkin sai unohtamaan koko hiihtokoulun ja niinpä nyt vaan päätettiin lähteä testaamaan ihan keskenään.


Ajettiin tiistaina Talmaan, vaikutti tähän tarkoitukseen just sopivalta paikalta. Talma on sopivan lähellä ja sieltä löytyvä Werner Park vaikutti oikein sopivalta meidän pojalle, koska siltä varalta jos laskettelu ei lähde luonnistumaan niin löytyy myös pulkkämäki, sekä liukurit ja stigat paikanpäältä. Pojalle vuokrattiin varusteet paikanpäältä mutta itselle en nyt tällä kertaa suksia ottanut. Tuntui helpommalta lähteä poikaa auttamaan ekaa kertaa ilman suksia, koska viime kerrasta kun oon itse suksilla ollut, on vierähtänyt jo reilut kymmenen vuotta.


Ekat pari tuntia oli tuskasia. Ihan ensimmäset pari laskua meni melko mukavasti, mutta sitten pojalle iski jokin epävarmuus, turhautuminen ja kiukku. Järkyttävää itkua, huutoa, tappelua ja itkua, mikään ei ollut hyvin eikä hyvä. Siinä kun kaikki ympärillä tuijottaa meitä, poika huutaa ja raivoaa kyyneleet valuen kävi mielessä, että mennään liukkaasti palauttamaan varusteet ja häivytään niin kovaan kun meidän autolla pääsee, eikä palata enää koskaan. Sen sijaan kuitenkin, haettiin autosta meidän eväät, tehtiin tulet ulkogrilliin ja grillaattin makkarat ja hengähdettiin hetki auringossa. Ja miten se grillimakkara voikin maistua niin hyvälle näin talvella ja vielä ulkona grillattuna ja syötynä.


Pieni hengähdystauko teki hyvää tai vois kai melkein sanoa, että ihmeitä. Pojalle sanottiin, että voidaan kokeilla uudestaan tai sitten kerätään kamat ja häivytään, mutta kaikki huutaminen, itkeminen ja kiukuttelu saa nyt jäädä ihan täysin pois. Poika halusi kokeilla uudestaan. Muutaman kerran mentiin yhdessä rauhassa auraten, minkä jälkeen huomasin että poika pärjäsi jo itsekseen. Eikä sit kauaa mennyt kun poika uskalsi lähteä harjoittelemaan jo käännöksiä ja pujottelemaan rinteessä olleita pehmotolppia.


Ihan huikea muutos pojassa ja aivan mahtava nähdä miten luontevasti laskeminen lähti lopulta kuitenkin luonnistumaan. Siinä kun itsekin vähän hämillään seurattiin sitä pojan muutosta aikaisempaan ja sitä huikeaa kehitystä, niin tuli muutama ulkopuolinenkin sanomaan, että eivät meinanneet uskoa kyseessä olevan sama poika kenen näkivät aikasemmin kiukuttelemassa rinteessä. Naureskeltiin, että nyt ei varmaan poikaa saada enää kotiin edes lähtemään ja niinhän siinä lopulta tosiaan myös kävi. Rinteet meni kiinni puol ysi, poika malttoi vaihtaa kengät jalkaan puoli tuntia ennen sitä, että ehti myös vähän pulkkamäkeen sekä stigailemaan,  ja ihan viimeiseen asti siellä piti tietysti myös viipyä. Kuus tuntia oli väliä siinä kun lasketteluvarusteet haettiin ja palautettiin, ja se on mun mielestä aika kiitettävä aika noin ekakertalaiselle. Ja voin kertoa, että oma polte rinteeseen vaan kasvoi tuossa päivän aikana, nyt hinkun ja kaipuu takaisin suksille on todella kova, vaikka samalla ajatus myös hieman jännittää.

Loppuun vielä pieni video pojan taidonnäytteestä suksilla. Aika hyvin, eikö?

video

torstai 25. helmikuuta 2016

Hiihtoloman eka päivä

Täällä on tämä viikko vietetty hiihtolomaa pojan kerhosta ja osasta harrastuksista. Monille muille hiihtoloma voi merkitä lomaa ja rentoutumista mutta itsellä tuli heti ainakin fiilis, että mitäs kivaa nyt tehdään, mitä kaikkea ehditään ja pystytään tässä viikon aikana tehdä.


Maanantai aloitettiin aika chillisti ja siinä kun J vihdoin puolilta päivin jo sisäisti että pojalla tosiaan on hiihtoloma eikä ole kerhoa, kelpasi jo aiemmin ilmoille heitetty idea Korkeasaaresta, sinne siis. Korkeasaari on aina hyvä idea. Jos totta puhutaan, niin jos meillä ei näitä vuosilippuja olisi niin ei olisi käynyt Korkeasaari edes mielessä mutta kun liput on voimassa vielä jonkun aikaa niin pitäähän niitä nyt käyttää ja ottaa ilo irti.


Joka kerta Korkeasaaresta jää joku uusi positiivinen juttu mieleen ja tästä kerrasta se ehdottomasti oli leijonat. Leijonat oli jotenkin tosi aktiivisella tuulella ja muutama innostui "leikkimään" pojan kanssa melko pitkäksi aikaa. Poika juoksi lasin toisella puolella ja leijona toisella puolella, jos poika pysähtyi tai istahti alkoi leijona sutimaan lasia vasten kovasti että poika pistäs nyt vauhtia. Ihan mahtavaa ja kuten arvata saattaa, oli poika ihan puhki mutta myös todella innoissaan ja onnellinen. Ensin Korkeasaari oli että "okei, jos ei nyt muuta keksitä" mutta melko nopeasti se sitten muuttui siihen, että autolle kävellessä kuului jatkuva jankutus "tullaan huomenna heti aamusta uudestaan, tullaan huomenna heti aamusta uudestaan...".


Käytiin toki myös kurkkaamassa nähdäänkö karhuja yhtään kun uutisissa jo jokunen aika sitten kerrottiin niiden heränneen talviunilta. Onneksi käytiin sitä kautta, sillä päästiin näkemään karhut hereillä ja liikkeellä. Toinen karhuista viihtyi ulkona enemmänkin mutta toinen kävi vain hetken näyttäytymässä ja tekemässä pienen kierroksen hangessa mutta nähtiin siis kuitenkin.


Tykkään kun tuon vuosilipun kanssa voi tehdä näitä muutaman tunnin visiittejä ilman sen suurempaa suunnitelmaa Korkeasaareen ja käydä katsomassa vain joitain eläimiä, eikä jää harmittamaan että miten paljon jäi näkemättä. Taas jäi reissusta hyvä muisto ja se kipinä, että uudestaan voisi taas jossain vaiheessa mennä ennen kun liput menee vanhaksi. Ainoa pieni miinus tässä reissussa oli omalla kohdalla väärä kenkävalinta ja melko nopeasti jo läpimärät kengät. Aina ei voi täysin onnistua.


maanantai 22. helmikuuta 2016

Weekend was here

Oli hauska perjantaina huomata, että miten pienestä menee pasmat jotenkin ihan sekaisin kun arjen rutiineihin tulee jokin muutos. Sinänsä voisi luulla, ettei pienet muutokset meidän arjessa juurikaan tunnu, kun niin selkeitä arjen rutiineita ja kamalan tiukkoja aikatauluja ei ole. No nyt kuitenkin pojalla oli perjantaina kerhopäivä ja sehän riittää jo täysin sekoittamaan kuviot. Tiistailta kerhopäivä oli peruttu ohjaajan koulutuksen takia ja päivä korvattiin samantien perjantaina. Olin ihan hämillään tuosta korvattavuudesta, ei aikaisemmin kerhopäiviä korvattu. Olin jotenkin mielessäni haaveillut, että perjantaina ehdin kotona touhuta kaikkea mutta lopulta se päivä meni jotenkin niin vauhdilla, että en mitään ehtinyt tehdä. Pojan ollessa kerhossa ehdin just sopivasti käydä hoitamassa asioita eli liikkeellä kokoajan. Eikä siinä kerhon loppumisen ja temppukoulun alkamisen väliin jäänyt aikaa kun pojan välipalalle ja päiväkahville. Päivällä ostetut kukat ehdin laittaa maljakkoon vasta kun illalla tultiin temppukoulusta kotiin. Perjantait on meillä yleensä melko rentoja päiviä mutta nyt kyllä ylimääräinen kerhopäivä toi vauhtia päivään kummasti.

Lidl on sellainen kauppa, missä tulee jostain syystä todella harvoin käytyä. Yleensä kun siellä käyn niin mukaan tarttuu niin kukkia kuin paistopisteeltä jotain hyvää. Niin nytkin kun perjantaina menin vartavasten käymään Lidl:ssä hakemassa tuoreita kukkia kotiin. Muistin myös, että olin nähnyt mainoksessa Lidl:ssä olevan myynnissä erilaisia yrttipuita saviruukuissa ja keksin luonnollisesti haluta sellaisen. Kävi mieletön tuuri, että jäljellä oli vielä yksi laventelipuu, just sitä mtä halusinkin. Kimppu hempeänvärisiä ruusuja, yksi laventelipuu ja useampi pussukka herkkuja paistopisteeltä. Pojalle ostin välipalaksi testiin siitä paistopisteeltä nakkicroisantteja ja poika ihastuin niihin niin, että kysyy joka päivä mennäänkö hakemaan taas niitä lisää.

Kolmen viikon reissun takia pojalta jäi kolme tanssituntia väliin ja onneksi Helsingin Tanssiopistolla poissaoloja saa korvattua. Nyt meillä siis käydään lauantaisin aamupäivisin korvaamassa väliin jääneet tanssitunnit. Tunti on teoriassa sama missä poika normaalisti käy, paikka ja opettaja on samat mutta ryhmässä on myös vuotta vanhempia ja se on vähän ehkä vaativampi. Poika on kaksi kertaa nyt tuolla käynyt ja on tykännyt tosi paljon, samoin sai myös opettajalta kehut, että pärjää isompien ryhmässä hyvin mukana. Koska loppuvuodelta oli myös yksi poissaolo niin vielä kaksi kertaa saa poika käydä tuolla isompien kanssa tempputanssimassa ja saa sitten nähdä jääkö ikävä tuota ryhmää. Lauantain tanssitunti on 10.30 ja voin kertoa, että se on aikamoinen haaste ehtiä kaupunkiin tuohon tanssitunnille. Huh.

Lauantaille meillä oli järjestettynä pojalle hoitopaikka muutamaksi tunniksi ja meillä varattuna liput leffaan. Vihdoinkin oli aikaa mennä katsomaan Tappajan näköinen mies, oon nimittäin odottanut leffaa siitä asti, kun joskus kauan sitten kuulin, että sellainen on tulossa. Mentiin leffaan mun vanhempien kanssa ja meillä on alkanut tulla jo perinteeksi, että ennen leffaa käydään Il Siciliaanossa syömässä. Sieltä saa ehkä yhden parhaista Margherita-pizzoista, mihin en koskaan tunnu kyllästyvän. Ja vaikka vatsa oli jo ihan täynnä ruoasta niin eihän leffaan voi ilman herkkuja mennä, joten tottahan leffaan piti vähän irtareita ja pippurirenkaita ottaa mukaan. Leffa oli hyvä, tosi hyvä. Vauhtia ja huumoria riitti ja leffa meni niin vauhdilla, ettei missään vaiheessa ehtinyt pitkästyä tai tullut vilkuiltua kelloa.


Sunnuntai oli varattu kotipäiväksi ja mun tärkein juttu päivälle oli hiusten värjääminen. Hiukset oli reissun jäljiltä melko huonossa värissä ja juurikasvu oli päässyt venähtämään aika hurjasti, joten oli korkea aika saada hiuksiin vähän väriä ja eloa. Jotenkin kun hiukset on huonossa värissä niin tekisi mieli pitää ne kokoajan vaan kiinni, eikä kauheasti nähdä vaivaa niiden laittamiseen. Sunnuntaina sain onneksi hiukset värjättyä ja kyllä heti on eri fiilis kun juurikasvu on taas piilossa ja hiukset kunnolla värissä. 


Sunnuntaista tuli myös merkittävä päivä kun pojan eka hammas irtosi sillon. Alahammas oli jo melko pitkään heilunut ja poika sitä varjellut, ettei vaan kukaan sitä pääse nappasemaan pois mutta sunnuntaina hammas sitten jäi pojan käteen. Poika sanoi, että tuntui vähän hassulta suussa ja sitten hammas jo jäikin sormiin. Nyt vaan odotellaan, että miten pian viereinen hammas irtoaa kun heiluu jo aika hyvin sekin. Käsittämätöntä, mun pieneltä lähti jo eka maitohammas. Miten mun pieni voi olla jo niin iso. Irronnut hammas oli sitten mitä parhain (teko)syy paistaa sunnuntaina vähän lettuja ja herkutella. Mummikin sattui kylään juuri sopivasti kun oli lettuja tarjolla niin meillä oli siis oikein vieraita näissä juhlissa.